Kesäkuun alussa järjestettiin SKAY ry:n historian ihka ensimmäinen webinaari. Aiheena oli Koronakevät 2020 ja kiinteistöarviointi. Aihe oli ilmeisen kiinnostava, sillä se kokosi yhteen reilut 80 henkeä eri puolelta Suomea!
Tilaisuudessa esiintyivät Raisa Harju Keskuskauppakamarista ja Mauri Asmundela Maanmittauslaitokselta. Raisa kertoi juuri valmistuneen kyselyn tuloksia koronakevään havainnoista eri puolelta Suomea ja Mauri valotti tilannetta tilastojen valossa verrattuna edellisvuosiin. Paneelikeskustelussa kokemuksiaan ja näkemyksiään kevään tapahtumista ja tulevaisuuden mahdollisista kehityssuunnista olivat kertomassa Aivar Tomson Viron yhdistyksestä sekä Nordean Tuomo Heinonen, OP:n Markku Mäkiaho ja Heikki Turunen Propetumista Joensuusta. Raisan ja Maurin esitykset ovat saatavissa Skay:n jäsensivuilta.
Koronakeväänä leimaavinta on omasta mielestäni ollut epävarmuus. Epävarmuus siitä, mitkä nykyiset vaikutukset ovat sekä erityisesti siitä, mitkä tulevaisuuden vaikutukset mahtavat olla ja kuinka pitkäkestoisia ne ovat. Näyttää siltä, että kiinteistömarkkinoiden toimijoista harva, jos kukaan, osasi arvata, minkälaiseen tilanteeseen koronan myötä voimme joutua.
Monelle kriisin arkisena näyttämönä on toiminut oma koti. Riippuen kotimaasta neljän seinän sisällä on joutunut viettämään ehkä ajoittain liiaksikin aikaa. Kotona on yhtäkkiä hoidettu työn ohessa myös etäkoulut ja etäpäiväkotilaiset kuin myös oma vapaa-aika, jota sitäkin näytti omien kokemusteni perusteella jäävän eri elämäntilanteessa oleville hyvin erilaisia määriä. Vähintäänkin nyt korostui ja konkretisoitui monelle myös Rogersin ja Powersin (2020) korostama seikka: Asunnot on suunniteltu nykyisellään etupäässä vapaa-ajanviettoon ja viihtymiseen. Mielenkiintoista onkin nähdä, onko näillä kokemuksilla merkitystä pitkässä juoksussa. Kasvaako esim. työhuoneen merkitys preferenssilistalla tai houkuttaako jatkossa oma piha aiempaa enemmän asunnon etsijöitä. Muita mielenkiintoisia pohdinnanpaikkoja ovat esimerkiksi fyysisen kaupan tulevaisuus, etätyökäytännöt, matkustamispreferenssit ja erilaisten jaettujen tilojen kohtalo.
Olen tutkinut tulevaisuusajattelun ja tulevaisuuden ennakoimisen merkitystä kiinteistöalalla 15 vuoden ajan. Vaikka kiinteistö objektina on hyvin pitkäikäinen ja kankeasti muunneltava, sitä koskeva päätöksenteko on usein hyvin lyhytkatseista. Isoja päätöksiä tehdään ilman arviota siitä, miten markkinadynamiikka muuttuu tulevaisuudessa, pitkässä juoksussa. Haasteena on myös se, että eri markkinaosapuolilla on erilaiset aikajänteet ja niihin liittyvät intressit. Viime vuosina asenteet ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi aiempaa tulevaisuusorientoituneempaan suuntaan.
Olisiko koronatilannetta sitten voinut tai ylipäätään pitänyt pyrkiä ennakoimaan? Esimerkiksi John S. Petersen (1999) on nimennyt terrorististen hyökkäysten ohella maailmanlaajuiset epidemiat mahdollisiksi tulevaisuuden villeiksi korteiksi. Määritelmän mukaan villit kortit ovat ilmiöitä, joilla on pieni toteutumistodennäköisyys, mutta toteutuessaan merkittävät vaikutukset (Mannermaa 2004). Useat tutkijat (Caminade et al. 2019; Kleinman and Watson 2006; Semenza and Menne 2009; Yang et al. 2020) ovat tuoneet esille, ettei tapahtunut ole tullut täysin kello kaulasta puuttuen, sillä ovathan terveysviranomaiset ja lääketieteen tutkijat varoitelleet meitä COVID-19 pandemian kaltaisilla tilanteilla jo usean vuosikymmenen ajan. Kyseisenlainen tilanne on tutkimuskirjallisuudessa nimetty yhdeksi merkittävimmistä talouden uhkatekijöistä (Smith; Hansen, Spanbauer and Shell 2007) ja se on luokiteltu ryhmään “multi-hazard” (Djalante et al. 2020).
Kukaan ei liene kyseenalaistavan sitä, etteikö toimintatapamme olisivat muuttuneet radikaalista itse kriisiaikana. Sen sijaan erilaisia mielipiteitä tuntuu olevan siitä, mikä kaikki tästä muutoksesta on pysyvää ja mikä haihtuu pois unohduksen myötä, uusien aaltojen uhkan laantuessa tai rokotteen löytyessä. Osa tutkijoista (Kim 2020) on sitä mieltä, että vaikutukset ovat osin jo nyt lähtemättömät. Tutkimusten mukaan yhteisön resilienssi kasvaa aina sen kohdatessa jonkinlaisen katastrofin tai onnettomuuden (Young 2010; Henly-Shepard et al. 2015). Tämä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on jatkossa varautuneempi toimimaan kriisitilanteissa. On esimerkiksi arvioitu, että finanssikriisi ja sen johdosta tehdyt toimet ovat suojanneet yhteiskuntaa myöhemmissä kriiseissä. (Keenan 2020.)
Mitä me voimme tilanteesta siis oppia? Olen ilokseni huomannut uudenlaisen yhteistyön viriämistä myös kiinteistöarvioinnin alalla. Olemme kaikki samassa veneessä ja haluamme keskustella ja hakea ymmärrystä tapahtuneesta yhdessä. Epävarmoina aikoina myös tulevaisuuteen katsomisen merkitys korostuu entisestään. Kiinteistöalaan vaikuttavat samat muutosvoimat, jotka jylläävät myös sitä ympäröivässä yhteiskunnassa. Muutosvoimia tarkastellessa ja tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja peilatessa laaja-alaisuuden ymmärtäminen on täten avaintekijä. Muutosvoimia tulisi monitoroida niin globaalilla, alueellisella kuin paikallisella tasolla (Vapaavuori 1993, s. 176) ja hyödynnettävät tietolähteet tulisi valita mahdollisimman laajasti eikä rajoittua seuraamaan vain jonkin yksittäisen alan tapahtumia (Mannermaa 1999, s. 22).
Rakennetun ympäristön on arvioitu olevan avainroolissa, kun tarkastellaan yhteiskunnan selviytymiskeinoja erilaisissa kriisitilanteissa (Keenan 2020). Kiinteistöt ovat olleet monessa mielessä liitoksissa COVID-19 kriisiin. Ne ovat avainroolissa leviämisen hillitsemisessä, mutta toisaalta ne ovat myös se voimavara, jonka turvin kriisissä eletään, tehdään työtä, kulutetaan, vietetään vapaa-aikaa ja ennen kaikkea selvitään.
Turvallista ja rentouttavaa kesää toivottaen!
Saija Toivonen
puheenjohtaja, SKAY ry
Kiinteistötalouden apulaisprofessori, Aalto-yliopisto
