Kirja-arvostelu
Hannu Liljeroos on kirjoittanut ajankohtaisen kirjan metsäsijoittamisesta. Perinteinen metsänomistus on murrosvaiheessa. Perittyjä metsätiloja tulee kiihtyvällä vauhdilla myyntiin ns. vapaille markkinoille, metsäyhtiöt ja metsähallitus ovat tuoneet markkinoille runsaasti tiloja myyntiin. Metsä sijoituskohteena on alkanut kiinnostaa myös institutionaalisia sijoittajia, rahastoyhtiöitä etc. yksityishenkilöiden lisäksi ja joukossa on myös ulkomaalaisia sijoittajia. Hannun kirja on perusteos metsäsijoittajalle, pääkohderyhmänä kuitenkin ehkä yksityishenkilö, jolla on jo jonkinlainen näkemys ja kokemus metsäomaisuuteen. Aivan aloittelevalle ensimmäisen metsäpalstan ostoa harkitsevalle kirja antaa hyvää perustietoa, mutta jättää kuvan, että riskejä ja epävarmuustekijöitä on paljon (niin kuin onkin) metsäpalstan ostaminen voi jäädä tekemättä.
Metsätilamarkkinoiden kuvaus on kirjan parasta antia. Hannu on ensimmäinen Suomessa, joka on seurannut systemaattisesti metsätilamarkkinoita ja tehnyt omalla ”Hannun hintaseurannallaan” uraauurtavaa työtä kauppakohtaisen seurantansa avulla todellisiin metsävaratietoihin perustuvasta hinnanmuodostuksesta metsätilamarkkinoilla. Metsätilamarkkinaluku on kirjoitettu seikkaperäisesti ja hinnanmuodostuksen analysointi perustuu yli neljän tuhannen kaupan ja lähes 200.000 metsämaahehtaarin analysointiin. Maakunnittain löytyy tilastotietoa myytyjen tilojen kehitysluokkaosuuksista, tukkipuun keskimääräisestä osuudesta, puukuutiolle maksetusta hinnasta sekä hinta ja puustokertoimet. Näistä on johdetut lyhyet maakuntakohtaiset katsaukset ovat myös mielenkiintoista luettavaa.
Metsän arvon määritysmenetelmät ovat kansantajuisesti kuvattu, mutta eivät tuo juuri uutta näkökulmaa asiaan. Summa-arvomenetelmä, joka on vallitseva menetelmä, saa paljon tilaa kirjassa, mutta vain vähän kritiikkiä menetelmän perusteissa olevista ongelmallisista olettamuksista ja käytännön soveltamisessa tehtävistä erilaisista arvioijakohtaisista tulkinnoistaTuottoarvomenetelmä on kuvattu varsin lyhyesti, vaikka kirjoittajakin toteaa tuottoarvomenetelmän ”objektiviisuuden” ja tuovan paremmin esille metsätilan puuntuottokyvyn. Tuottoarvomenetelmän käytön toivoisi lisääntyvän, koska silloin tarvitsee vain päättää sijoittajan korkovaatimuksesta ja eri metsätilat saadaan paremmin vertailussa samalle ”viivalle”.
”Hannun hintaseuranta” metsätilojen ominaisuustietoineen on tuonut mahdollisuuden kauppa-arvomenetelmän soveltamiseen. Olisi mielenkiintoista, jos Hannu ottaisi vielä tilakohtaiset tuottoarvolaskelmat osaksi hintaseurannan analysointia. Metsätilan ostajan ”kompastuskivet” on kuvattu luvussa Metsätilan arviointi. Metsän arvon määrityksellä ei ole merkitystä, jos arvon määrityksen perusteena olevat metsävaratiedot eivät ole kohdallaan. Miten ostaja sitten voi varmistua metsävaratietojen, puuston määrän, laadun, tukkiosuuden, elinvoimaisuuden, taimikoiden laadun, metsätuhojen etc. oikeellisuudesta. Tähän Hannu antaa oikeastaan vain yhden keinon eli maastotarkastuksen ja kuvaa sen erityistä ammattitaitoa edellyttäväksi työksi. Samoin Hannu kuvaa esimerkein ammattilaisten laatimien tila-arvioiden vaihtelevaa tasoa sekä ali- että yliarvioita.
Aloittelevaa metsäsijoittajaa kehotetaan turvautumaan puolueettoman ammattilaisen apuun. Mutta samanaikaisesti todetaan, että ammattilaisten arvioissa on merkittäviä eroja ja suoranaisia virheitä. Kuvioittaisen arvioinnin virhemarginaali ja arvioitsijoiden väliset erot todetaan. Metsätilan ostajan on hyvä tiedostaa, että parhaassakin tapauksessa metsävaratiedot perustuvat arviointiin ei absoluuttiseen mittaukseen. Sinänsä luku on seikkaperäisesti kirjoitettu ja ohjeita noudattamalla, jos on huolellinen ja aikaa riittävästi, niin metsätilan arviointi onnistuu. Usein kuitenkin tarjolle tulevissa metsätiloissa on melko lyhyt aika tarjouksen jättämiseen, joka asettaa oman haasteensa perusteelliselle metsävarojen selvitystyölle.
Hannu luottaa relaskooppiin ja uudet menetelmät kuitataan (esim. Trestima) nimeä mainitsematta. Hyvän metsän tuntomerkit on hyvin kuvattu ja samoin lopuksi on yhteenvetona tiivistetysti kymmenen ohjetta metsän ostajalle. Metsätilakauppa –luku on selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu sekä riittävän yksityiskohtainen ensikertalaisellekin kiinteistökaupan tekijälle. Kirjan lopussa on lyhyt metsäsijoittajan sanasto ja monipuoliset liitteet Kirja on selkeälukuinen ja kattava perusteos metsäsijoittamisesta kiinnostuneelle sekä aloittevalle että ammattilaisellekin. Metsätilamarkkinoiden kuvaus on kirja parasta antia. Metsän arvon määrittäminen ja metsätilan arviointi ovat myös selkeästi kirjoitettuja, mutta varsin perinteisesti tuomatta kovin paljon uutta aiempiin alan kirjoihin. Suosittelen perusteokseksi metsäsijoittamisesta ja metsätilan ostamisesta kiinnostuneille.
Jorma Saarimaa, UMP Metsä
Metsänhoitaja, AKA
Kirjoittaja on SKAY ry:n hallituksen jäsen
