Kiinteistöarvioijina saamme säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin kutsuja saapua kuultaviksi erilaisiin oikeusasteisiin todistajana tai asiantuntijana. Jutut voivat vaihdella kovastikin niin kohteiden laadun kuin arvioimamme kohteen arvon suhteen. Myös asianosaisten suhteen on suurta vaihtelua. Jutun pääasia voi koskea osapuolten hyvinkin henkilökohtaisia asioita tai olla osa isojen yhteisöjen ja yritysten taloudellisia kiistoja.
Toimiessani Helsingin käräjäoikeuden lautamiehenä sain kuulla muutaman kerran asiantuntijatodistelua, jossa ulkopuolinen asiantuntija otti roolin, joka ei hänelle kuulunut. Onneksi kyseessä ei ollut kiinteistönarvioija.
Tämän syksyn aikana olen itse ollut kuultavana sekä käräjäoikeudessa että välimiesmenettelyssä tapauksissa, jotka ovat olleet sekä merkittäviä että kiinnostavia. Niiden yhteydessä on tullut mieleen joitakin ajatuksia, jotka itse aion pitää jatkossa mielessä vastaavissa tilanteissa.
Älä ryhdy tuomariksi. Ainakin pari asiantuntijaa on liian pontevasti ottanut pyytämättä kantaa, miten asiassa tulisi tuomita. Niin todistettavan asian kuin jopa pääasian suhteen. Tuomiovalta ei kuitenkaan kuulu todistajalle, vaan oikeudelle.
Älä ryhdy asiamieheksi. Asiantuntija lankeaa helposti puolueelliseksi hänet palkanneen osapuolen hyväksi. Onhan tämä tutumpi, kun taas vastapuoli usein jää täysin vieraaksi. Lisäksi hän maksanut palkkiosi, mistä syystä häntä tulee hyvittää. Tulee mieleen myös muita ”hyviä” syitä, pääosin vastapuolen henkilöön ja käytökseen liittyviä kielteisiä asioita. Näiden minkään ei kuitenkaan tule vaikuttaa todisteluun. Asiantuntijan tulee ja myös kannattaa olla arviointiasiassa ehdottoman puolueeton, toivoi hän pääasian lopputuloksesta mitä tahansa. Useimmiten se onneksi on meille samantekevä. Jos hoidamme osamme, mutta myötäpuolemme häviää asiansa, se voi olla harmillista, mutta tuskin meistä johtuvaa.
Vastaa vain siihen, mitä kysytään. Saan silloin tällöin itseni kiinni kertomasta asioita, joista ei ole kysytty. Tähän ovat osasyylliset asiamiehet, jotka valitettavasti eivät kaikki ole kovin hyvin perehtyneitä kiinteistönarviointiin. Vaikka asiamies ei osaa asiaansa, ei ole asiantuntijan tehtävä tukea häntä. Jos joku aivan olennainen asia jää mainitsematta, voi sen toki tuoda esille, mutta muuten liiallinen aktiivisuus ei ole järkevää.
Kerro vain, mitä tiedät. Varsinkin vastapuolen asiamiehet tapaavat tehdä mitä ihmeellisimpiä kysymyksiä. Viimeksi kysyttiin Ukrainan kriisin vaikutuksesta maidon hintaan vuonna 2015. Tällaisia kysymyksiä, joihin ei ole valmistautunut tai ei osaa vastata, tulee jatkuvasti. Selkeintä on ilmoittaa, ettei tiedä, osaa sanoa tai vastaavaa. Ei kannata mennä heikoille jäille, jos ei ole aivan varma, mitä aikoo sanoa.
Älä provosoidu. Joskus vastapuolen asiamiehen käytös todistajaa kohtaan on mennyt ilkeilyyn ja kiusaamiseen asti. Samoja asioita voidaan toistaa kyllästymiseen asti, voidaan esittää mahdottomia, usein asiaan liittymättömiä kysymyksiä, jne. Eräässä tapauksessa toisen asiamiehen käytös oli sitä luokkaa, että minut kutsunut asiamies suositteli ilmoitusta asianajoliittoon. Ilmoitus jäi tekemättä. Käytös jäi myös hyvin mieleen. Vaikka joskus tuntuu, että olisi syytettynä, kannattaa aina malttaa mielensä. Ilkeällä asiamiehellä ei ole mitään kuultavaa vastaan, vaan kyse on pelistä, jolla hänen uskottavuuttan halutaan horjuttaa.
Vaikka kuulemistilanteet ovat joskus raskaita ja osin kiusallisiakin, ovat ne mielenkiintoinen lisä työssämme. Itselläni niitä on muutamia vuodessa, joskus enemmänkin. Ne eivät haittaa normaalia arviointityötä, mutta tuovat siihen usein kaivattua vaihtelua.
