Maanmittauslaitoksen 20 vuoden lunastusarviointiin liittyneen harjoittelun, sen jälkeisen 10 vuoden kehitysmaiden maanrekisteröintiharjoittelun ja lyhyen pankin vakuusarviointiharjoittelujakson jälkeen olen päätynyt Etiopiaan, Amharan osavaltioon opettelemaan maatalousmaan arviointia ja vapaaehtoisia tilusvaihtoja.
Koko työaikainen elämähän on ainaista opettelua. Ainakin sen pitäisi olla. Siinä vaiheessa, kun tuntee, että asiat työssä alkavat liian pitkään toistaa itseään, pitäisi joko tutkistella omaa suhdetta työhönsä: Tyydynkö vain tekemään asioita niin kuin ne on aina tehty vai pyrinkö kehittämään itseäni tai jos mahdollista työmenetelmiä työyhteisössäni. Yksi vaihtoehto on pyrkiä uusiin kuvioihin, vähän kauemmaksikin.
Ensimmäinen lyhyt kokemukseni ulkomailla työskentelystä – jos ei Baltiaa ja naapuri-Venäjää lasketa ulkomaiksi – oli Kambodzhan ”Land Administration” -projektissa vuonna 2001. Tehtävänäni oli tehdä selvitys maan kiinteistöarviointitoiminnasta sekä ehdottaa sen organisoimista valtionhallinnossa. Kouluttamistakin pestiin sisältyi. Kovasti suomalaisilta ehdotukseni näyttävät näin jälkikäteen tarkasteltuina. Myös sanakirjan avulla työstetyt raporttitekstit. Jostain oli kuitenkin aloitettava.
Kuluneina vuosina olen ehkä kehittynyt noista Phnom Penhin ajoista muun muassa ymmärtämään paikallisten olosuhteiden merkityksen, kuuntelemaan eri osapuolten tarpeita ja kunnioittamaan myös paikallisten asiantuntijoiden kokemusta. Etiopiassa varsinkaan ei ole puutetta myöskään kiinteistöarvioinnin asiantuntemuksesta. Tätä kirjoittaessani olen aiemmin päivällä keskustellut tiimissäni työskentelevän Itävallassa väitelleen etiopialaisen kollegan kanssa siitä, millä perusteilla paikalliset maanviljelijät arvostavat maataan. Taas kerran olen oppilaan asemassa.
Mutta lopuksi itse asiaan. Kaikesta huolimatta meillä suomalaisilla kiinteistöarvioinninkin asiantuntijoilla on hyvät edellytykset olla kehittämässä alaamme Suomen ulkopuolella! Meillä on pitkät perinteet erityisesti maan arvioinnissa. Menetelmämme ja järjestelmämme ovat oikeasti maailman mitassakin huippuluokkaa. Useimmat meistä ovat myös luontaisen vaatimattomia, ja kun olet pienestä Suomesta ei ole pelkoa siitä, että uhkaat paikallisten oikeutta päättää oman maansa asioista.
Suosittelen lopuksi myös muille yhdistyksen jäsenille tällaista kehittävää ”ulkomaanharjoittelua”!
Tuomo Heinonen
International Coordinator
Land Governance Project / Etiopia
